Tag Archives: archery

2014 Kupittaa kisa

2014 Kupittaa kisa

Tämän vuoden jousiammunnan Kupittaa kisa ammuttiin 5.1.2014. Samalla suoritettiin sisäammunnan MM-karsinta. Halli ei ollut aivan täynnä ja kaikki MM-karsintaan liitolle ilmoittautuneet eivät osallistuneet kisoihin.

Itse pääsin kisaan toimitsijaksi pitkästä aikaa. Vuorotyö ja opinnot ovat haitanneet sen verran harrastustoiminta, että olen ehtinyt ottamaan ainoastaan ilmoittautumiset vastaan ja tekemään taulujärjestyksen. Oma ammuntakin on taas hiipunut ja syksyllä kävin kerran ampumassa. Näin pitkä tauko haittaa amuntaa, kun jouseni on sen verran jäykkä, että ammutut nuolet jäävät n. 50 kappaleeseen voimien loppuessa. Itselleni sopiva harjoitusnuolimäärä on ollut n. 100 nuolta. Täytyy siis treenata lisää =D.

Oheinen kuva on kuvatta Samyangin 85mm/f 1.4 objektiivilla, joka on käsitarkenteinen, mutta pitää sisällään mikrosirun valotuksen säätöön. Käsin tarkentaminen on onnistunut kohtuullisen hyvin, vaikka Nikonin D90 rungon etsin onkin pieni ja hämärä.

Samalla Tiikerin leima uuden rosoisemman logon 😉

Tiikerin leiman logo

Päivitystä jousiammuntaan

Winact

Palasin ammunnassa perusteisiin. Olen ampunut 70″ jousella, koska minulla on ollut pitkä veto ja nuolet ovat olleet n. 31″ pitkät. Minulla on 36 lbs 68″ lavat, joita päätin kokeilla. Lavat, joilla olen ampunut vuodesta 2004 ovat 70″ ja 30 lbs, ja vedän niistä pitkällä vedolla 37 lbs. Nyt lyhensin vetoa 29″:aan, koska minulla oli Tompan vanhat nuolet, jotka sopivat 68″ lavoilla jouseeni, josta vedän nyt 42 lbs 29″ vedolla. Jäykkyyden nosto on yhtäkkiä kova ja varsinkin, kun harjoittelu ei ole ollut tarpeeksi ahkeraa.

Mutta, mutta… Kävikin niin, että asentoni parani niin paljon, että ampuminen tuntuu helpommalta. Pitkällä vedolla jaksoin harvoin ampuessa juuri ja juuri 45 laukausta, jonka jälkeen pokakäsi alkoi pettää. Nyt jäykemmällä jousella ja lyhyellä vedolla pystyn ampumaan helposti 90 nuolta ilman, että paikat pettävät. Toki kroppa väsyy nopeasti ja osumat huononevat nuolimäärän noustessa, mutta väsyminen tapahtuu oikeissa lihaksissa.

Innostuin ampumisesta, että osallistuin seurakisaan 6-7 vuoden tauon jälkeen. Kisatyyppi oli 18 m 2 x 30 nuolta ja tulokseni oli 452, joka on samalla tasolla, kun harjoittelin 3-4 kertaa viikossa säännöllisesti. Jos nyt jaksaisi käydä harjoittelmassa, sasikohan sitä jossain vaiheessa 500 rikki… Jos haluaisi pärjätä kansallisella tasolla, pitäisi tuloksen liikkua 570-590. Ja muistutuksena, kymppi on 18 m matkalla 4 cm.

Jousiammunta…

… on ollut taas kivaa!

Win-et-Win

Olen Arcuksen johtoryhmässä ja ryhmän jäsenillä on muutama kerta vuodessa Kupittaan ampuradan valvontavuoro perjantaisin. Opiskelut ovat viime aikoina rasittaneet sen verran, että ampumaan ei ole ehtinyt tai jaksanut lähteä. Nyt on ollut lomaa ja valvontavuorokin viime perjantaina. Ammunta sujui yllättävän hyvin, vaikka tauko on ollut liian pitkä.

Tauon jälkeen osasin taas keskittyä ampumisessa perusasioihin, jotka olivat pikku hiljaa menneet väärille urille. Asiat ovat niin pieniä, että välttämättä naapuri ei suorituksessa huomaa mitään virhettä. Suurin muutos on pokakäden asento, jonka aikaisemmin työnsin liian eteen, kuten korealaiset tekevät. Oma kroppani ei kuitenkaan toiminut tällä tyylillä, ja pokakäsi petti yleensä noin 40 laukauksen jälkeen. Pieni asennon muutos pokakädessä, ja pystyin helposti ampumaan yli 70 laukausta ja voimia olisi riittänyt pidemmällekin.

Toinen asia, jonka muutin on vetokäden sormitus jänteellä. Oikea tapa on asettaa nuoli etu- ja keskisomen väliin. Nyt asetan kaikki sormet nuolen alle. Syynä on se, että sorimien pitäisi olla rentona laukaistaessa; eli ainoastaan koukussa jänteellä. En ole saanut sormiani toimimaan oikealla sormituksella. Nyt kokeilen pidempään, miten vetokäden sormet alkavat toimia, kun etusormea ei tarvitse nostaa irti keskisormesta. Ainakin vielä tuntuu siltä, että muutos sopii minulle.

Sormituksen muutos tuo kyllä muita pieniä ongelmia, kuten se, että osumapiste laskee, joten joudun laskemaan myös tähtäintä. Sisällä tämä ei ole ongelma, kun ammuntamatka on vain 18m, mutta ulkona 70m:llä joudun laskemaan tähtäimen niin alas, että se alkaa ottaa nuoleen kiinni. Ratkaisuna tähän voisi olla jousen jäykkyyden lisääminen, mutta silloin nuolet menevät uusiksi, koska nuolien kaliiperi muuttuu jousen jäykkyyden mukaan. Jäykempi jousi vaatisi myös enemmän harjoittelua, jotta sillä jaksaa ampua. Helpoimmalta ratkaisulta tällä hetkellä tuntuu, että asennan sormiläppään ankkurointituen, jolla saan laskettua nuolen perää lähtöasennossa, jolloin osumapiste nousee.

Vakaa aikomukseni on taas käydä säännöllisesti ampumassa. Täytyy toivoa, että voimavarat riittävät, kun opinnäytetyön tekememinen alkaa nyt loman jälkeen…

Jos kiinnostaa nähdä kilpajousiammuntaa, kannattaa tulla Kupittaan urheiluhallin ampuradalle 19.1.2013 n. klo 11 aikoihin, jolloin alkaa kansallinen kilpailu. Lisätietoja täällä.